Täällä en ole omalla luonnollisella kasvupaikallani omien lajitoverieni keskellä. Olen lämpimämpien seutujen kasvi. Neulaseni ovat pehmeitä eivätkä kestä talven pakkasia, kuten sitkeämpien paikallisten lajitoverieni neulaset. Minut on tuotu tänne, istutettu tähän paikkaan, tähän puutarhaan. Työnsin juureni syvälle maahan ja päätin yrittää. Minulla on nyt oma kasvupaikkani, tilaa ympärilläni ja saan kasvaa oman suunnitelmani mukaan. Minä selviän, kannan hedelmää ja levitän niitä runsaasti alleni. Ihmiset rakastavat minun pehmeää vihreää neulastoani, minun huumaavaa tuoksuani, jota levitän ympäristöön iltaisin. Minä puolestani rakastan kauneutta ja siksi käpynikin ovat kuin pieniä ruusuja. Kehitän siemeneni kauniissa kotelossa. Oikeastaan viihdyn tällä kasvupaikallani kukkien ympäröimäni. Suojelen niitä omalla vahvalla energiallani ja ne antavat minun nauttia herkästä kauneudestaan ja keveistä loistavista energioistaan. Elämme ja kasvamme hyvässä vuorovaikutuksessa ja kesä on meidän juhlaamme, runsautta, elinvoimaa ja laajentumista. Syksyä kohti sato valmistuu, uudet kävyt on taas tehty. Pidän kuitenkin itsessäni kiinni useamman vuoden käpyjä muistoina menneiltä kesiltä. Niiden kauniit ruusut pääsevät oikeuksiinsa kun ne ovat tummuneet ja avautuneet. Joka vaiheessa on oma kauneutensa.
Talvisin vietämme hiljaisempaa aikaa, leväten ja voimia keräten. Niin vuorottelevat lepo ja kasvu elämässämme. Se on hyvä rytmi kaikille, sinullekin.