Ajatus omasta elämästä väreinä ja muotoina on kiehtova. Elämä väreinä, valoina, varjoina, viivoina, nousuina ja laskuina. Millaisen kuvan tekisin? Minkä värinen oli lapsuuteni?
Tai minkä muotoinen oli elämäni, kun aloitin omaa perhe-elämääni, kun lapset olivat pieniä ja työssä oli käytävä. Millaiseen muotoon pukisin sen ajan kiireen ja tunteen, ettei millään ehdi kaikkea mitä pitäisi. Miten pieni piste tai ahdas rakonen oli ihan oma aika, vai oliko sitä ollenkaan? Minkä värinen on riittämättömyys?
Tai minkä muotoinen ja värinen on elämäni nyt, kun asumme miehen kanssa kahdestaan isossa talossa. Teen värikästä työtäni iloisena ja vapaa-aikaakin on riittävästi. Miten nämä eri aikakauden kuvat poikkeavat toisistaan ja onko niissä jotain yhteistä, jotain sellaista joka on minun omaa sisintäni. Minkä värinen on levollisuus?
Ja millaisia kuvia onkaan mahtunut näiden kahden aikakauden väliin? Siellä löytyy ahdistuttavan ahtaita polkuja, vaikeita valintoja ja suruakin. Millaisina kuvina elämän käännekohdat näyttäytyvät kun niitä jälkikäteen ryhtyy luomaan.
Enpäs tiedä. Täytyy varmaan tehdä kuvat ja tutkia. Iloisia löytöretken hetkiä myös sinulle lukijani.