LuovaMatka

Voisiko työnohjauksessa käydä niin, että joskus päästettäisiin pätevyys, tietäminen, osaaminen ja ammattitaito ulos ikkunasta tuulettumaan?  Astuttaisiin hetkeksi mielikuvituksen, leikin, tunteiden ja ilon maailmaan.  Oltaisiin hetki tässä ja nyt, värien, muotojen ja ihmeen äärellä.  Annettaisiin ajatusten lentää, ideoiden itää, hämmennyttäisiin ja yllätyttäisiin.   Voisiko käydä niin, että kun hetkeksi unohtaa osaamisen ja tietämisen, voikin tilalle löytyä tekemisen riemua, aistien heräämistä, innostusta ja vaikkapa kirkkaita oivalluksen välähdyksiä?  Olisiko mahdollista, että kun hetkeksi hellittää, astuu taiteen maailmaan, löytöretkelle, ihmettelemään ja kokeilemaan, voikin tulla ravituksi, voikin hoksata uusia juttuja, voikin muistaa hengittää ja elpyä?  Tapahtuisiko niin, että kun on saanut kehon rentoutumaan, mielen innostumaan ja käsien kautta on luonut uutta ennennäkemätöntä, ikkunasta sisään palaavat pätevyys, tietäminen, osaaminen, ammattitaito ja muut tarpeelliset, laskeutuvatkin uuteen voimaantuneeseen maaperään ja koko työkenttä  ja  -yhteisö näyttäytyvätkin  uudessa valossa?  Onkohan tällainen mahdollista?  Minä olen kokenut tämän monta kertaa, mutta olisikohan se mahdollista myös muille?